Nyt on eletty jo kaksi viikkoa nelihenkisenä perheenä. Tuntuu kuin vauva olisi ollut meillä aina, niin hyvin kaikki on lähtenyt käyntiin. Tai no, jos ei oteta mun kestomigreeniä huomioon. Vähän alan mökkihöperöityä, en juuri viitsi lähteä ulos kun migreenissä vaikutan aina todella aineissa olevalta, puhe on epäselvää sönkötystä, silmät katsovat eri suuntiin, enkä oikein pysy pystyssä :D
Vauvan lempinimeksi on Ronjan sanoin vakiintunut Peini Meis (pieni mies). Hän on ainakin toistaiseksi helppo vauva, nukkuu välillä jopa yksin vaakatasossa useita tunteja kerrallaan! Ei Ronja koskaan tehnyt mitään sellaista. Ja tämä saattaa pitää parin tunnin syömisvälejä, omituista.
ihonväri peritty isältä?
Ronja edelleenkin suhtautuu vauvaan suurella rakkaudella, halaa, pussailee ja silittää nenää. Olisin tähän mennessä odottanut jo jotain mustasukkaisuuksia, mutta ei mitään. Suloinen Ronja, sanoo vain että "iha haka peini veli"<3 Jännitin myös miten hän suhtautuu siihen, että vauva saa tissiä. Ronjan imetyksen lopetin kesäkuussa, kun hän alkoi pitää viikon taukoja. Homma meni kivuliaaksi kun maidontulo ehti aina melkein loppua, joten oli pakko lopettaa.
Olin ajatellut, etten kiellä, jos Ronja kiinnostuu tissistä uudestaan. Mutta valtavat, kivikovat täydet tissit ja todella kipeät nännit sai mielen muuttumaan, vielä kun ekan kerran vauvaa kotona imettäessäni Ronja sanoi "Omppa haukkaa nänniä möys!". Selitin, että sitä imetään, ei haukata ja kiinnostus loppui onneksi siihen. "Omppa hakee maitoa lasiin!"
Mutta olen todella yllättynyt siitä, kuinka mutkattomasti tuo meidän vajaa 2v suhtautuu tähän kaikkeen. Vaikka oli muuttokin just. Voi kun olisin tiennyt tämän etukäteen, ei olisi tarvinnut huolehtia ihan niin paljoa.
Hauska sattuma muuten, mun lapsille tuli päivälleen sama ikäero kuin mun veljille!