Päiväni murmelina. Tuntuu kuin jokainen päivä olis ihan samanlainen, ainakin sen suhteen ettei mitään muka tapahdu. No ei kai tapahdukaan mitään ihmeellistä kun en jaksa mitään! Mutta silti olis kivaa, jos jotenkin mystisesti itsestään olis kauheen jännää ja hauskaa.
Kaikki pyörii vaan syömisen ja nukkumisen ympärillä. Mulla se kaamea alkuraskauden väsymyskään ei ole hävinnyt minnekään, joten Joel vie Ronjan puistoon aamuisin, jotta saisin nukkua. Ihanaa, mutta passivoivaa. Vielä kun Joel on ottanut muutenkin päävastuun kaikesta, minä jään melko turhaksi. Olen lähinnä ympäriinsä haahuileva muumi, joka syö, pesee pyykkiä ja syö vähän lisää. Kamalaa :D
Vaikka oikeastihan tapahtuu vaikka mitä ja me ollaan oltu kotonakin vasta kaksi viikkoa loman jälkeen. Ensi viikolla lähdetään neljäksi päiväksi Tallinnaan. Ai niin, ja muuttaakin pitäisi! Tänään käytiin katsomassa uutta kämppää, nyt täytyy vaan jännittää onnistuuko. Ihan liian jännää, huh. Mutta voiko ysäripastelliin tottua?
