Oikeasti, miksi näistä ei puhuta missään? Siis että mitä kaikkia kummallisia hankaluuksia voi olla raskauden/imetyksen/vauvojen kanssa.
Sunnuntaina mun vatsa oli tosi kipeä, sellainen koko vatsan kipukramppi. Meni pikkuhiljaa pahemmaksi, mutta toisaalta meillä oli anoppi kylässä, joten ajattelin sen johtuvan vain vitutuksesta ja anopin ääliömäisistä kommenteista. Illalla en päässyt enää oikein kävelemään ja hengittäminen sattui, joten soitin Naikkarille. Käskivät ottaa panadolia, lepäämään ja soittamaan uudestaan, jos ei helpota.
No, ei helpottanut ja puolenyön aikaan soitin uudelleen, pyysivät tulemaan näytille. Supistuksista ei siis ollut kyse. Yritin nousta sohvalta, mutta en kertakaikkiaan päässyt kivuiltani ylös, en vain saanut itseäni suoraksi saati jalkoja liikkumaan. Ambulanssilla siis. Makasin koko yön Naistenklinikan päivystyksessä, vauvalla ei ollut hätää, eikä mitään gynekologista syytä kivuille löytynyt. En edelleenkään pystynyt seisomaan tai kävelemään, joten mut kärrättiin kirurgian päivystykseen. Enkä tietenkään saanut syödä tai juoda mitään, "jos vaikka on jotain leikattavaa".
Kirurgian päivystyksessä oli kaikki Helsingin sekopäämummot ja ummetuksesta kärsivät ylipainoiset ukot, olihan maanantai, joten siellä meni koko päivä. Mikäs siinä pötkötellessä kun en nälältä meinannut tajuissani pysyä. Lopulta pääsin ultrattavaksi, juuri muita tutkimuksia kun ei raskaana oleville voi tehdä.
Sielläpä näkyi laajentuneet, tukossa olevat ja muutenkin epämääräisen näköiset munuaiset. Kohtu siis vain painaa virtsajohtimia, jolloin pissa ei pääse kunnolla kulkemaan, vaan kerääntyy johtimiin ja munuaisiin. Hoitona on "ota panadolia, makaa kyljelläs ja koita kestää" ja jos et kestä, laitetaan katetrit suoraan munuaisiin. Voi helvetin kuustoista. Kun sanoin, että tää ei varmaan helpota tässä vatsan kasvaessa, lääkäri naurahti väkinäisesti ja lähti pois.
No, minäpä koitan kestää.
