Kolme viikkoa ilman yötissiä, jee!
Luulen, että ilman raskautta en olisi jaksanut mitään yöimetyksien lopettamisia. Nyt oli kuitenkin pakko, kipu alkoi olla sietämätöntä. Öisin se jotenkin vielä korostuu, kun pitää kesken unien herätä, valvoa ja kärsiä.
Aika taisi myös olla oikea, koko homma meni niin helposti. Ensimmäisenä iltana juttelin moneen kertaan Ronjan kanssa, että öisin ei enää saisi maitoa, aamulla vasta. Vettä saa, jos on jano. Ronja nyökkäili ja hoki "juujuu". Yöllä heräiltiin tavalliseen tapaan, joten muistutin mitä oltiin sovittu aiemmin. Ronja nyökkäili hyväksyvästi ja jatkoi unia.
Noh, seuraavana yönä raukka tajusi, että tämä uusi systeemi päteekin joka yö. Itkua ja vähän valvomista, samoin kolmantena yönä.
Siitä eteenpäin Ronja heräili totuttuina aikoina, mutta rauhoittui ja nukahti heti päästyään mun kainaloon. Ei toiminut ollenkaan se perinteinen, että isä hoitaisi heräilyt. Ehei, kai se olisi ollut liikaa jos tissin lisäksi olisi äitikin viety.
Nyt heräämiset ovat oikeastaan jääneet pois. Ronja menee kahdeksalta nukkumaan sivuvaunusänkyynsä ja joskus 00-02 haluaa viereen. Herätys on kello kuusi, jolloin on aamuimetys, jonka jälkeen joko jatketaan unia tai sitten ei. Tää on hyvä näin.
Samalla muuten myös yövaipat ovat ruvenneet pysymään kuivina ja päiväunille ei tarvitse laittaa vaippaa ollenkaan. Ihan mahtavaa!
